Pitihän sitä minunkin kokeilla miten
oikeaa ruisleipää tehdään. Lapsena olin monesti seuraamassa
perinteisen ruisleivän tekoa mummolassa, joten muistin miten se
periaatteessa tapahtuu. Koska minulla ei ollut valmista leipäjuurta
tein sellaisen juureen leivotusta Vilmusen ruisleivästä. Aikaa
leipien tekoon kului kaikkiaan viisi vuorokautta. Tulos oli oikein
tyydyttävä. Leivät näyttivät oikeanlaisilta, kuori oli rapeaa ja
sisus pehmeää. Maku oli erittäin rukiinen ja täyteläinen. Leivät
olivat hyviä niin kauan kuin niitä riitti. Yhden laitoin
pakastimeen. Yksi leipä syötiin puoliksi heti ja loput leivästä
vuorokauden sisällä. Seuraavat kaksi riittivät yhteensä neljä
päivää. Se leipä, joka kävi pakastimessa oli myös hyvää
myöhemmin syötynä.
Lauantai-ilta: laitetaan leipäjuuri
muhimaan
pala kuoretonta ruisleipää
murennetaan 1, 5 dl haaleaa vettä ja lisätään 1 dl ruisjauhoja,
jätä lämpimään vedottomaan
paikkaan
Maanantai: lisätään juureen 1 litra
haaleaa vettä + puolet ruisjauhoista eli 7,5 dl
Keskiviikko: loput ruisjauhot eli 7,5
dl lisätään
Torstai aamu: leivotaan 4 reikäleipää,
annetaan kohota leivinliinan alla
Torstai iltapäivä: pistellään
leipien pintaan haarukalla, paistetaan leipiä noin 35 minuuttia 225
asteessa
Ruisleivän teko oli niin
perisuomalaista touhua, että se sai ajatukset vanhoihin
Suomi-filmeihin. Tästä saankin rakennettua aasinsillan Teuvo Tulion
hengessä tehtyyn lyhytelokuvaamme Polttava Piina. Olkaa hyvät,
tässä teille viljan ja heinäladon tuoksua.
Tuulikumpu Tuotanto: Polttava Piina-lyhytelokuva vuodelta 2003.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti