maanantai 6. elokuuta 2012

PIZZERIA KOTIPIHALLAMME



Saimme kesän aikana pitkäaikaisen ja massiivisen pizzauuniprojektimme valmiiksi. Viime viikonloppuna pääsimme vihdoin testaamaan uunia tositoimissa. Uuni toimi moitteettomasti. Yhtä hyviä pizzoja en ole koskaan syönyt.



PIZZAPOHJAT (6 kpl)
10 g tuoretta hiivaa
1 tl sokeria
5 dl kylmää vettä
2 rkl rypsiöljyä
n. 13 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa

Hiiva liukenee sokerin kanssa sekoittaessa juoksevaksi. Lisää vesi ja öljy. Sekoita joukkoon 2/3 jauhoista vähän kerrallaan. Käytä vaivaamiseen konetta ja anna sen käydä reilut 5 minuuttia. Sammuta kone ja anna taikinan levähtää 20 minuuttia. Lisää suola ja loput jauhoista. Anna koneen sekoittaa taikina tasaiseksi. Kohota taikinaa liinan alla reilut puoli tuntia. Jaa taikina kuuteen osaan ja leivo ne pyöreiksi pizzapohjiksi.




TOMAATTIKASTIKE
1 kg tomaattimurskaa
140 g tomaattipyreetä
suolaa
mustapippuria rouhittuna
oreganoa
timjamia
tabascoa

Kaada tomaattimurskat ja pyreet kattilaan, anna kiehahtaa ja mausta. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi.



TÄYTTEET
tomaattikastiketta
emmentaljuustoraastetta
mozzarellaa
serranokinkkua
marinoituja artisokansydämiä
tuoreita yrttejä
oliiviöljyä

Käytimme tällä kertaa näitä täytteitä. Pizzapohjan päälle reilusti tomaattikastiketta siihen haluttuja täytteitä ja loraus oliiviöljyä. Täytteeksi riittää pelkkä mozzarellakin. Liikaa ei kannata täytteitä laittaa, että pizza ehtii paistua rapeaksi 90 sekunnissa.


Pizzauuni pihalle

Puilla lämmitettäviä muurattuja leivinuuneja on ollut olemassa jo ammoisista ajoista lähtien varsinkin Välimeren alueella. Näiden uunien päätarkoitus on lämpimissä maissa ollut jo aikojen alusta ruuanlaitto ja varsinkin leivän paistaminen. Poiketen esim. suomalaisista tarpeista, uuneja ei ole tehty rakennusten lämmittämiseen ruuanlaittotarpeiden ohessa. Niinpä uunit onkin yleensä rakennettu asuintilojen ulkopuolelle. Samalla ollaan minimoitu riski asunnon palamiseen tulipalon takia. Nykyisen muotonsa nämä uunit ovat saaneet antiikin Rooman aikoina ja sama uunin perusmuoto on siis säilynyt käytössä siitä saakka. Vastaavia leivinuuneja on ollut ja on edelleen käytössä myös muualla Euroopassa ja ympäri maailmaa varsinkin lämpimissä maissa.

Perinteinen italialainen puulämmitteinen kiviuuni poikkeaa perinteisestä suomalaisesta leivinuunista konstruktioltaan hyvinkin paljon. Suurin ero on se, että italialaisessa uunissa savuhormi on uunin etuosassa, kun se suomalaisessa leivinuunissa on uunin perällä. Suomalaisessa leivinuunissa savu kiertää yleensä vielä uunin kylkiä pitkin alas ja vasta sieltä varsinaiseen savupiippuun, joilloin saadaan savunkierrolla lämpöä vaarava rakenne (= lämmityslaite ruoantekolaitteen ohella). Italialaisessa uunissa savu poistuu suoraan savuhormiin tai uuni voidaan tehdä myös siten, että varsinaista hormia ei ole lainkaan ja savu poistuu suoraan suuaukosta ulos. Varsinaista sulkupeltiä savuhormissa ei italialaisessa uunissa ole, eikä myöskään yleensä suuluukkua, vaan suuaukko on aina auki. Toinen oleellinen ero on tulipesän muodossa. Italialaisen uunin pohja on pääsääntöisesti pyöreä ja kupu iglumainen (cupola) ja suomalaisessa vastaavasti suorakaiteen muotoinen pohja ja holvimainen katto. Perusperiaatteellinen ideaero näissä uuneissa on se, että suomalaistyyppinen uuni on kertalämmitteinen. Kertalämmitteisessä uuni lämmitetään kuumaksi ja hiilet/tuhka poistetaan uunista. Pellit ja suuluukku pistetään kiinni ja leivonta tai ruuanlaitto aloitetaan tällöin. Italialaistyyppinen uuni on jatkulämmitteinen, eli uunin keskellä pidetään tulta niin kauan, että uunin pohja ja katto lämpeää (n. 300-350 C°), jonka jälkeen tuliset hiilet ja tuli (jota ylläpidetään koko ajan) siirretään toiselle seinustalle ja ruuanlaitto voidaan aloittaa keskellä uunia. Tällä tavalla saadaan varsinkin pizzanpaistossa maksimissaan 90 sekunnin paistoaika, jolloin pizzaan tulee juuri se oikeanlainen koostumus pohjan ja pinnan osalta. Koska uunissa on koko paiston ajan tuli, tulee pizzaan myös mietoa savuaromia, pizzapohjan reunat kuplivat ylöspäin tehden puulämmiteiselle kiviuunipizzalle sen tunnistettavan muodon, pohjasta tulee rapea, mutta täytteet saavat mehukkaan makunsa. Italialais-tyyppinen leivinuuni on myös varsinainen kiertoilmauuni, sillä suuaukosta tulee korvaavaa ilmaa uunin alaosalle ja kuuma ilma poistuu iglukuvun kautta ulos liekin lyödessä kattoa pitkin uunin puolelta toiselle. Kupu ja uunin pohja heijastavat pizzaan lämpöä, jolloin paistuminen tapahtuu tasaisesti samalla pyörittäen pizzalapiolla pizzaa uunissa, jotta reunat kypsyvät tasaisesti.
Toki suomalaisessakin uunissa voi pizzaa paistaa, mutta tasaisen riittävän korkean lämpötilan saavuttaminen on hankalaa, koska lämpö pyrkii karkaamaan uunin edestä ilmavirtauksen mukana uunin perälle ja sieltä hormiin. Myös uunin lämmitystapa on pizzauunissa paiston aikana erilainen. Italialaisessa uunissa voi paistaa useampia pizzoja peräkkäin, koska uunissa pidetään tulta uunin toisella sivulla paiston aikana.

Pizzauunin suunnittelua omalle pihalle:

  • Etsi sopiva paikka pihaltasi, johon uunin voi rakentaa. Mielellään hiekkapohjainen maa, ei ongelmaa roudan kanssa
  • Meillä pohja oli pari vuotta valmis ennen pizzauunin rakentamista päälle, joten pystyimme kahden erittäin kylmän talven perusteella päätelemään, että pohja ei liiku mihinkään roudan takia
  • Uunin sisähalkaisija vähintään 90 cm (tarpeeksi tilaa tulelle, pizzalle ja sen käsittelyyn), pienemmät ovat liian pieniä. Jos aloitat tällaisen projektin, on turha alkaa näpertelemään, rahallinen säästö pienen ja hieman isomman uunin välillä on olematon. Pienellä tulee rajat heti vastaan, isommalla on mahdollisuuksia enemmän.
  • Perustus pakkasen kestävää betonia ja harjaterästä ja muuta rautaa betonin sitomiseen
  • Runko kannattaa tehdä joko ”leka”-harkoista tai tiilistä, puinen runko menee näpertelyn puolelle ja ei ole lainkaan niin pitkäikäinen verrattuna muurattuun rakenteeseen. Kannattaa muistaa, että itse uuni valetun pöydän lisäksi painaa aika tavalla, siksi puurunko ei ainakaan vakuuta meitä tuulikumpulaisia. Rungon eteen alakotelon yläosaan pistimme sinkittyä 50x50x5 mm kulmarautaa tukemaan rakennetta
  • Uunin pohjalaattaan pakkasenkestävää betonia ja raudoitusverkkoa, paksuus n. 100 mm.
  • Varsinainen lämmitettävän uunin pohja tehdään tulenkestävistä tiilistä. Käytimme omassa uunissamme sekä Tiilerin tulitiiliä, että venäläistä kovempaa tiiltä. Venäläiset ovat parempia, Tiilerin tiilistä puuttuu nykyään joku lisäaine Eu:n säädöksien takia, joka taasen venäläisistä löytyy. Tulenkestävä laasti on ihan ok, mutta sen kanssa saa olla tarkkana, sillä rautakaupat varastoivat sitä ”värikkäissä olosuhteissa” ja mikäli laasti on saanut kosteutta rautakauppiaan varastossa, on tavara entistä ja muistuttaa kuivuessaan ”Yyterin hiekkaa” ja tällöin työ on aloitettava uudestaan. Näin kävi meille (ei muuten ollut ensimmäinen kerta) ja palattuamme lähtöruudun alkuun päätimme muurata tulitiilet perinteisellä muurauslaastilla, joka sitten onnistuikin hyvin. Pohjan tulitiilien alle voi pistää eristeen, esim. hiekka tai lasimurska, joka eristää lämmitettävän pohjan varsinaisesta rungosta. Me päädyimme yksinkertaistamaan kostruktiota ja jätimme eristeen pois.
  • Kupu-osan voi tehdä monella eri tyylillä. Perinteinen tyyli on muurata ensin pyöreä kehä tiilistä, jonka jälkeen muurataan itse kupu iglumaisesti tiili kerrallaan kunnes saavutetaan kuvun laki. Tällöin käytetään kuvun tekemiseen tukia, esim styrox-levyistä, vaneerista , pumpattavaa aurinkopalloa tai hiekkaa muottina. Kuvun muoto voi olla joko matala heti alhaalta kaartuva (napolilainen malli) tai ensin suoraan ylöspäin suuntautuva ja sen jälkeen vasta kupumaiseksi kaartuva (toscanalainen malli). Tämä tyyli on erittäin aikaa vievä, sillä jokainen katon tiili on leikattava oikeaan muotoonsa ja kuvusta ei välttämättä tule pyöreä sisältä, sillä tiilien välille voi tulla korkeuseroja riippuen tukityylistä. Koko kupu voidaan myös valaa, ulkomailla näitä tehdään paljon myös ihan perinteisestä savesta, joka ei ole kestävä ratkaisu Suomen sääolosuhteissa. Yhteishyvän ja Strömsö-ohjelman projekteissa he tekivät kuvun kokonaan tulenkestävästä valumassasta valamalla se siten, että kuvun ulkomuodosta tehdään hiekkalaatikkoon muotti. Tällöin valettava kupu täytyy tehdä vähintään kahdesta palasta (liikuntasauma keskelle). Ongelmaksi tässä tavassa tulee se, että kuvun sisämuodosta ei tule välttämättä täysin tasainen ja tällä tyylillä uunista tulee pieni, koska valetut osat painavat paljon ja ne täytyy nostaa uunin pohjan päälle. Lisäksi liikuntasauma suoraan kuumimmassa kohdassa ei ole optimi ratkaisu. Päädyimme tekemään oman version yhdistämällä perinteinen tulitiilimuuraus ja valettava kupuosa. Päädyimme Toscana-tyyliseen muotoon, koska tällöin uunissa on enemmän toimintatilaa korkeussuunnassa, joka helpottaa työskentelyä. Muurasimme pohjan päälle ensin tulitiilistä kehän käyttäen styrox-mallia apuna, uunin sisähalkaisijasta tuli hieman vajaa 1 metri. Tämän jälkeen peitimme suuosan styrox-levyllä ja täytimme tiilikehän sisäosan hiekalla, jota kastelimme koko ajan. Painovoima auttaa muodon saamista pyöreäksi, tällä tavalla tulenkestävän valumassan muotti saadaan huomattavasti nopeammin ja valmista kupua ei tarvitse liikuttaa yhtään mihinkään vaan se on valmiiksi paikallaan. Hiekan pinnan sidoimme savilaastin ja hiekan sekoituksella. Pinnan annoimme kuivua yön yli. Pystytiilien ja valumassan saumakohtaan leikkasimme palat tulenkestävää villaa liikuntasaumaksi. Tässä meidän versiossamme koko kupu on siis oma kelluva osansa tiilien päällä. Valumassan valannassa kannattaa olla tarkkana vesipitoisuuden kanssa, liian kuiva massa ei pysy heikkamuotin päällä, liian märkä taasen muuttaa valumassan ominaisuuksia huonoon suuntaan. Käytimme käytännössä hieman enemmän vettä kuin valumassan pussiohjeissa oli arvoksi annettu. Tämä osoittautui hyväksi arvoksi ja massa muotoutui hienosti kupumuotin päälle. Annoimme kuvun valun kuivua muutaman päivän. Tämän jälkeen verhoilimme kuvun ulkopinnan tulenkestävällä villalla ja kanaverkolla. Kanaverkon päälle rappasimme pinnan muurauslaastilla, harkkolaasti käy myös tähän operaatioon. Mikäli haluat valmistaa uunissa pidempää haudutusta vaativaa ruokaa (patoja yms.), silloin kannattaa kupu eristää vahvasti ja rakentaa kehikko kuvun ympärille. Me päädyimme ulkonäköseikoista ja sisällä olevasta toisesta leivinuunista johtuen jättämään kuvun esiin, koska tällä uunilla on pääasiassa tarkoitus paistaa pizzaa tulevaisuudessa, haudutetut ruuat teemme sisäleivinuusimme myös tulevaisuudessa. Mikäli uunista haluaa tehdä suomalais-italialaisen sekoituksen, kannattaa hormiin asentaa sulkupelti ja suuaukkoon jonkinlainen eristetty luukku, jotta uunilla voidaan hauduttaa tuntitolkulla ruokia, mutta käyttää myös perinteiseen pizzanpaistoon tulen ollessa sisällä. Tällaisella yhdistellä voi siis tehdä erittäin monipuolisen leivinuunin omaan käyttöön ilman, että täytyy alkaa talon sisärakenteita muuttamaan.
  • Hormin muurasimme tulitiilistä (alaosa) ja nurkista löytyvistä poltetuista reikätiilistä (yläosa). Hormiin teimme pienen lipan eteen, joka estää savun tulemisen suuaukosta ulos ja ohjaa savu ylös hormiin päin.
  • Hormin eteen teimme reikätiilistä vielä koristekaaren, jonka toinen funktio on lisätä korvausilmaa uuniin ja vähentää savun tuloa lipan kanssa suuaukosta ulos. Nämä ideat tuntuvat onnistuneen, sillä savu menee hyvin hormia kautta. Suuaukon mitoitimme siten, että myös uunipelti mahtuu tarvittaessa suuaukosta sisään.
  • Koko uunin rappasimme vielä harkkolaastilla (kestää ulkoilmaa) ja maalasimme koko paketin kahdella erisävyisellä sokkelimaalilla.
  • Pizzalapion teimme alumiinilevystä ja harjanvarresta. Käytännössä toimii todella hyvin ja hinnaksi tuli 2€. Kaupallisiakin lapioita on myynnissä pizzeriatarvikkeita myyvissä liikkeissä.  



Uunin pohja valmis. Tiilien sijoittamista kannen päälle.



Kuvun hiekkamuotin tekoa.


Hiekan poistaminen kuvun alta.


Uuni muurattu valmiiksi.



Ulkopinnan rappausta.


Uuni valmiina maalattuna.


Tuli uunissa uunin keskellä lämmitysvaiheessa. Huomaa hormin lippa, joka ohjaa savun hormiin.


Kuvassa näkyy hyvin, miten liekit siirtyvät hormiin kuvun kautta.


Kuvassa näkyy miten liekit lyövät kattoon pizzanpaiston aikana tulen ollessa uunin sivulla.



Rakensimme uunin ympärille kesällä 2013 pergolan. Kuva keväältä 2014, kesän ensimmäisistä lämmityssessioista.

26 kommenttia:

  1. Hei! Hieno ja varmasti hyvä uuni teillä. Pizzataikina ei oikeen vakuuta meikäläistä, koitappas, jos saat tämän toimimaan niin parempaa tuskin löydät aivan hevillä: http://kolmenkarhunevaat.blogspot.fi/2012/03/pizzataikina-ilman-hiivaa.html

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Pizzapohjan voi tosiaan tehdä monella tavalla, ihan kuten pizzauuninkin. Blogiin tulossa juureen tehdyn ruisleivän ohje ja pohdintaa lähiaikana.

    VastaaPoista
  3. Mahtava uuni! Ja todella herkullisen näköistä pizzaa. Ei varmasti ole kotiuunin pizzan voittanutta.:)

    VastaaPoista
  4. Hei Kaisa! Kerrotko suurinpiirtein mitä tuon uunin hinnaksi tuli? Kiitos seikkaperäisistä teko-ohjeista ja kuvista.

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Rahaa meni n. 600€, hankinnat tuli tehtyä parina vuotena ja kaikkia kuluja ei tullut pistettyä ylös. Lisäksi käytimme edellisistä projekteista ylijääneitä tarvikkeita osana uunin rakennusta.

    VastaaPoista
  6. Komea on uuni! Itselläni on ollut jo muutaman vuoden haaveena rakentaa samantyylinen uuni. Kuinka nuo tulenkestävät laastit yms. sietävät kosteutta, onko halkeamia tms. ilmaantunut?

    VastaaPoista
  7. Terve, Meidän uunissa siis on käytetty tulitiilien muuraamisen perinteistä (ei siis tulenkestävää) muurauslaastia tulitiilien osalta, koska varsinainen tulenkestävä laasti (se vaaleanruskea) soveltuu hieman huonosti ulkokäyttöön ja meillä oli rakennusvaiheessa sen kanssa ongelmia (myyjä varastoinut laastin huonosti --> kiinnitysominaisuudet olivat olemattomat). Itse kupuosa on siis valettu tulenkestävästä valumassasta (= on tumman väristä, sisältää laavakiveä yms. vastaavaa kuumuudenkestävää materiaalia). Kun valat tulenkestävää valumassaa, täytyy se valaa yhdellä kertaa, kerran kuivuttuaan sen päälle ei saa enää tarttumaan toista kerrosta valumassaa. Ainut ongelman uunin kanssa vuoden aikana on ollut valkoiseksi sokkelimaalilla maalattu osa, sokkelimaali ei kestänyt talvea ilman hilseilyä, lämpöön se ei reagoi mitenkään (= vain visuaalista haittaa). Mitään rakenteellisia halkeilua ei ole tapahtunut laastien osalta vaan uuni on ihan samanlainen sisältä kuin valmistuessaankin. Meillä on liikuntasauma kuvun ja pystyseinien välissä (tulenkestävä villa), eli uuni pääsee hyvin elämään lämmitettäessä eikä riko itseään. Ensimmäisen kerran talven jälkeen kannattaa poltella pieniä tikkuja, jotta saa kosteuden pois. Meillä oli myös talvella luukun osalta pressu päällä siten, että uunissa pääsi ilma kiertämään. Terveisin: Jukka Sillanpää

    VastaaPoista
  8. Hei! Upea on uuni, kovasti mietin uskaltaisiko itse lähteä rakentamaan. Kymmeniä ohjeita katselleena lähden kyllä teitä matkimaan, jos rohkeus riittää ja ryhtymiskynnys ylittyy :) Väännätkö vielä rautalangasta tyhmälle tuon liikuntasauman? Kuinka paksulti villaa ja millä kohdin tarkalleen? Kiitos!

    VastaaPoista
  9. Terve. Kyllähän meilläkin meni loppujen lopuksi kolme kesää ennenkuin lopulta tehtiin uuni valmiiksi. ekana kesänä muurasin tuon pohjan lekaharkoista + tulikivikehän, seuraava kesä meni ihmetellessä/muita hommia tehdessä ja ennen kolmatta kesää keksittiin isäni kanssa (joka on muurannut 35 vuoden aikana satoja tulisijoja sisätiloihin) tämän tulitiili + tulenkestävä massakatto-yhdistelmän. Itse kuvun valamiseen meni yksi päivä + edellinen päivä hiekkamuotin tekemiseen. Liikuntasaumaan pistin n. 10 mm tulenkestävää (=kallista) villaa pystyssä olevien tulikivien leveyden verran (n. 50 mm leveä). Nyt kun ollaan uunia lämmitetty ehkä n. 30 kertaa niin tuohon kohtaan olisi voinut kyllä pistää vaikka normaalia vuorivillaakin, koska liekki harvoin koskettaa tätä kohtaa, mutta eipä tuollainen pätkä tulenkestävääkään paljon maksa (meillä oli tuollainen pala jouten pojan huoneen takan muurauksen jäljiltä). Tärkeintä on saada tämä kupu onnistumaan kunnolla, sillä se on koko uunin perusta tulikivistä tehdyn lattian lisäksi. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa varmasti eristämme vielä koko kuvun vuorivillalla ulkopuolelta ja ja rakennamme harjakaton päälle + pistän pellin hormiin, että voimme tehdä kesällä uunissa haudutusruokia (padat, rosvopaistit jne.), nykyisillä eristyksillä lämpö karkaa turhan nopeasti. Toisaalta me tehdään sisäleivinuunissa koko talven pataruokia niin tällä ulkouunilla tämä ei ole niin tärkeätä + tuo kupu avoimena uuni näyttää paljon paremmalta ja rosvopaistia tehdään pihan maakuopassa muutenkin. T. Jukka Sillanpää

    VastaaPoista
  10. Ai että, näyttää niin täydelliseltä! Nyt täytyy myöntää että pieni kateudenpistos tuntui sydämessä ;D
    P.S. Olin ihan innoissani sun makean pizzan ohjeesta!

    Henna- http://heavenlybakings.blogspot.fi

    VastaaPoista
  11. Uunin alapohjan olisit voinut eristää Vermikulaatti sementi seoksella.Niin ei lämpö karkaisi ...

    VastaaPoista
  12. Itse eristin pohjan Vermikulaatti /sementtiseoksella 5:1 ja on hyvin pitänyt lämmön.Eristyksen vahvuus n.100mm.

    VastaaPoista
  13. Tämä teidän uunin teko-ohje oli yksi inspiraation lähde myös meille tehdä samanlainen pihallemme. Olimme sitä jo pitkään miettineet ja tämä oli viimeinen kipinä aloittaa. Nyt on uuni pihalla ja odotellaan säitä sen käyttämiseen. Kiitos hyvistä ohjeista.
    ps. linkitin teidät omaan blogiini idealähteenä. Toivottavasti ok :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että ohjeista on ollut innostusta ja hyötyä. Tekemäsi pizzauuni näyttää todella hienolta. Linkittäminen on ok. Toivotan sinulle runsaasti hyviä pizzanpaistokelejä.

      Poista
  14. Moi. Haavena on tämän tyypin uunin rakentaminen. Mutta haluaisin että sama uuni myös voisi käyttää saavuttamiseen. Luuletteko että onnistuisi? Vaikka vielä tulipesän yläpuolella joku pömpeli sauvustamishommalle, savun tulisi olla noudatettu siihen. Onko ideoita?

    VastaaPoista
  15. Hei, onko tietoa tai kokemusta siitä, voiko kyseistä pitsataikinaa pakastaa?

    VastaaPoista
  16. oletteko kokeillut käyttää talvella kiviuunia ? vai voiko sitä talvella edes käyttää ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme ole käyttäneet pihauunia talvella, uuni on meillä peitettynä talven ajan. Ehkä hyvällä kelillä voisi käyttää myös talvella.

      Poista
  17. kauanko kestää että uuni lämpenee ja on valmis pitsan paistoon ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin kaksi tuntia. Vähän riippuu mitä puuta käyttää lämmittämiseen.

      Poista
  18. Onko uuniin tullut halkeamia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse uuniin ei ole tullut halkeamia. Pintakerroksessa on pieni särö, mutta se on vain visuaalinen haitta joka on helposti korjattavissa.

      Poista
  19. Uuni on kyllä ollut meillekin inspiroiva. Ideoita on saatu paljon ja hyviä rakennusohjeita. Paljon kiitoksia!

    VastaaPoista
  20. Kiitos ohjeista. Netissä on tullut vastaan tosiaan kaksi erilaista perusmallia: Teidän valitsema korkea ja kapea suuaukko (kuvan perusteella 3 tiiltä) sekä leveä ja matala. Esim https://www.pizzaamokkipihalta.com/pizzauuni2 jossa suuaukko 5 tiiltä leveä. Oletteko olleet valintaanne edelleen tyytyväisiä? Onko kupolin korkeudesta jotain muuta hyötyä / haittaa lämpötilojen, savun tms suhteen?
    Onko muistikuvaa, montako säkkiä valumassaa kului? Kuinka paksu kuoresta lopulta tuli? Valoitteko kuvun oikean paksuisena edeten alhaalta huippua kohden vai tehtiinkö se kerroksina?
    Useissa ohjeissa iglun suuaukko on lyhyt https://www.youtube.com/watch?v=Sny2MCND3nA Teillä suuaukko on huomattavan syvä - kahden tiilenmitan pituinen. Onko pitkästä suuaukosta ollut erityistä hyötyä / haittaa?
    Onko eristeen puuttumisesta arinan alta ollut harmia, esim lyhyt paistoaika?

    VastaaPoista
  21. Täällä rakentuu vahvasti myös teidän ohjeenne mukainen uuni, kiitos paljon ohjeista. Seuraavaksi pitää valaa kupu päälle. Kuten edellinen kyselijä, myös minua kiinnostaa kovasti tietää miten paljon kului valumassaa? Se kun on kuitenkin arvokasta, mutta toisaalta ei ole aikaa käydä hakemassa lisää kesken kaiken.

    Ulkomaisilta foorumeilta olen lukenut, että oviaukon korkeus olisi hyvä olla 63% uunin korkeudesta, aika tarkka luku, mutta kai jotenkin pitää paikkaansa kun monella sivulla se toistuu.

    Olisi pitänyt uskoa tuo tulen kestävän muurauslaastin varoitus. Käytin silti sitä, mutta sepä ei kovin hyvin tarraa kiinni tulitiiliin. Sehän onkin tarkoitettu vain 1-3mm saumoihin. Nyt laitoin kanaverkkoa ja perus saneerauslaastia ulkopuolelle, että tiilet pysyy paikallaan edes kuvun teon ajan. Ei ne sitten myöhemmin enää pääse liikkumaan ja saneerauslaastikin kestää aika hyvin lämpöä. Kiukaan takana on pysynyt meillä ja sitä takkamestari käytti takan ulkopinnan tasoitukseen ennen antiikkilaastia.

    Eikö tuon kuvun eristeenä käy ihan tavallinenkin villa? Eihän sinne mistään tuli pääse.

    Mika

    VastaaPoista